Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 200520112201

Taas on aikaa kulunut, tapahtunutkin tässä välissä!

Kesä ja sen tapahtumat ovat taas viikkoa lähempänä.

Viime tiistaina kävimme oppilaiden kanssa merellä; meni hienosti vaikkei purjeita sitten nostettukaan vaikka näin hiukan kaavailtiin.  Navigointi ja ison veneen käsittely sujui koko nelikolta hyvin.  Sunnuntaina on sitten pyykinpesu koko talvesta; kokeiden läpikäynti ja palautteet kurssista.

Suvilahden festivaalikin tekee tuloaan; keskiviikkona oli viiden minuutin varoitusajalla palaveri pääkallonpaikalla; nyt meille esiteltiin se taustavoima joka kasaa ja purkaa systeemit.  Vielä tulee ainakin yksi palaver ennen kuin aukeaa…

Viikon levy:  SUOMEN TALVISOTA 1939 - 40; M A Nummisen ja kumppanien hillittömän hauska ja hetkittäin tyrmistyttävä aikaansaannos 60-luvun lopusta.

Viikon kirja: Clive Cussler: TAKAA-AJO.  Kuivan huumorin ja jännityksen mestarin uusi aluevalloitus, jännäri sadan vuoden takaa Amerikan rautateiltä, kun höyry hallitsi yksinvaltiaana eikä “haisuleista” puhuttukaan. Teksti on teknisestikin pätevää eikä eksy omatekoisiin termeihin.  Nautinto!

Ja mitäpä sitä enempää, onhan tässäkin

joten: Näkemisiin!

Kippari

Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 080520111559

Pääsiäinen on kohta takana, kautta riittää vielä kolmisen viikkoa.  Aika on mennyt huomaamatta mutta tästä tämä etenee.

Merenkulkukurssit sujuivat lähes suunnitellusti ja 11. päivä eli ensi keskiviikkona onkin isotarkastuspäivä.  Saa ja näkee montako arvosanaa muuttuu…

Käytännön kokeisiin piti päästä toissa iltana, mutta lykkäyshän siitä tuli; tulevana lauantaina yritetään päiväajoa.

Kuukauden kirja: Wolf H Halsti: Kesäsota 1941.  Kirja tuli minulle perintönä ja nyt lopulta on ollut aikaa lukea sitä kunnolla.  Kiintoisaa historiaa.

Kuukauden levy: SYNKKIEN LAULUJEN MAA, kokoelma kansansävelmiä ja eri taiteilijoiden luomuksia.  Jaksaa joskus kuunnella tällaistakin.

Tästä sitten taas lisää kunhan aika kuluu ja tapahtuu uusia.

Näkemisiin,

terveisin

Kippari

Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 250220112050

Viimeinen härkäviikko on alkamassa, pian on taas laskiainen.

Varsinaisia suunnitelmia ei laskiaisajaksi ole, itse sunnuntai menee koulutuksessa kun sekin on aina ajankohtaista.

Uusi laivurikurssi on jo kolmatta viikkoa käynnissä ja mukavasti sujuu.  Puolenkymmentä oppilasta eli sellainen kiva määrä.

Tällä kurssilla päästään kokeilemaan ensi kerran uusimuotoista veneenkuljettajaluentoa; paljon uutta asiaa luonnonsuojelusta - ei mitään viherpiiperrystä kuitenkaan vaan järkitoimia! - ja lippuasiaa nyt ihan omana luentonaan.

Väkeä vaihtuu yllättävänkin kovaan tahtiin kun ihmisiä jää eläkkeelle; saa nyt nähdä päästäänkö missä välissä käyntiin uuden tehtävän kanssa… no, aikansa sillekin.

VIIKON LEVY: Paul McCartneyn RED ROSE SPEEDWAY.  Hienoa melodista musiikkia menneeltä ajalta, hiukan parannettuna painoksena vinyyliin nähden; nyt mahtui aavistus vauhtiakin.

VIIKON KIRJA: Ursula LeGuinin TARINOITA MAAMERELTÄ; mainio täydennys niihin aukkoihin jotka sinänsä hieno neliosainen MAAMEREN TARINAT jätti.

Mutta: viikon päässä on laskiainen ja suureen paastoon laskeutuminen; maanantaista alkaa lihapaastoviikko eli ns. juustoviikko.

Katsotaan kunhan tulee uutta asiaa, ja pääsiäisen alushan on kuhinaa täynnä.

Näissä merkein, näkemisiin.

Kippari

Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 031220100530

Onkin kulunut huomaamatta hiukan pitempi aika edellisestä merkinnästä.  Syksy on ollut kiireen aikaa.

Viikko takaperin toteutui kauan odotettu syksyn päätösristeily; se meni odotuksien mukaan joskin hiukan toivottua pienemmällä väellä.  Jää rymisi keulassa jos kyljissäkin kun rantauduimme Porkkalan Varubodenin laituriin ja vaati jonkinlaisen yrityksen ennen kuin sunnuntaina puoliltapäivin olimme irti.  Jäänavigointi oli rankkaa kuten yleensäkin mutta kunhan pääsimme hiukan avoimemmalle se helpottui.

Kokeetkin sujuivat odotettua paremmin ja taas saamme lisää joitakin osaavia veneilijöitä - teoriataito ja näyttökokeet yhdessä antoivat tuloksia jotka olivat odotettuja parempia.

Vielä koko homman virallistaminen vaatii joitakin päiviä - mutta siinä se sitten onkin.

Liittojen yhdistäminen tekee tilanteesta entistäkin mielenkiintoisemman; ensi kevään kurssit ovatkin monella tavoin historiaa - kuten juuri päättyneet tai päättymässä olevatkin.

Nyt keskitytään itsenäisyyspäivään ja sen mukanaan tuomiin velvoitteisiin.  Vaikka vuosi onkin vain tavallinen välivuosi eikä suurempi juhlavuosi, se on aina yhtä tärkeä - nyt eritoten koska mikä tahansa kerta voi olla viimeinen kun rintamaveteraanit ovat mukana.  He kun nuorimmillaankin alkavat olla yli kahdeksankymppisiä.  Velkamme heille on edelleen maksamatta - ja suurelta osin jääkin niin;  ne vuosikymmenien pahat teot ja puheet kun eivät koskaan tule korvattua.

VIIKON KIRJA: Pierre Clostermann: SUURI SIRKUS, ranskalaisen hävittäjälentäjän muistelmat länsirintamalta 1942 - 45.  Aina ajankohtainen ja puhutteleva kuvaus suuresta pimeydestä keskellä ei mitään - kun jokainen hetki saattoi olla viimeinen.

VIIKON LEVY: Emerson, Lake & Palmer: TARKUS.  Omaleimaista musiikkia fantasiamaailmasta.

Näin näkymin: hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää.

Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 081020102236

Viikonlopun koittaessa mieli virittyy automaattisesti siihen mitä on tulossa.

Alkava viikonloppu on eräs odotetuimpia: huomenna on suunnitteluseminaarin aika, jossa kuullaan lisäksi miten on onnistuttu menneen vuoden toimissa.  Väriä ja vauhtia ei ainakaan ole puuttunut!

Sunnuntaina on aika aloittaa syyslukukausi; laivurikoulutus käynnistyy jo totuttuun tapaansa.  Menneen viikon aikana on taas saanut ravata ympäriinsä hankkimassa kaikkea tarpeellista ja varmistelemassa asioita. Nyt päästään varsinaiseen asiaan; luentoni ovat kokemusperäisesti muokkaantuneet mielestäni optimaalisiksi ja opettajainfoissa tieto jakautuu jos uudistuukin mainiosti.

Uutta on suunnitteilla, mutta koska hankkeet ovat vielä ns. vaiheessa ei siitä sen enempää toistaiseksi.  Sitten aikanaan on hyvä esitellä valmista tulosta.

‘VIIKON KIRJA’: LEVEÄT KISKOT, asiantuntevan harrastajaryhmän kirjoittama ja Rautatiemuseon julkaisema paksu ja painava muttei raskaslukuinen opus maamme vähälukuisista yleiselle liikenteelle avatuista leveäraiteisista rautateistä.  Vahvaa asiaa osin tutkimattomalta alueelta maamme historiassa, paljon ennen julkaisemattomia kuvia ja osaavaa tekstiä.

VIIKON LEVY : DEEP PURPLE IN ROCK; neljän vuosikymmenen ikäinen upea teos aidointa rock-musiikkia.  Jon Lordin urut, Ritchie Blackmoren kitara ja ennen muuta vielä tuolloin nuoruuden viattoman Ian Gillanin uskomaton laulusuoritus CHILD IN TIME -sävelmässä puhuttelevat yhtä ajattomasti kuin ensi kerran kuullessa.

Näin näkymin: viikonloppua!

Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 041020102130.

Uusi viikko on alkanut ja uudet ajatukset saavat tilaa.

Toistakymmenvuotinen OPERAATIO HONKATAIPALE (http://www.komentosilta.net/honka.htm) on saanut runsaasti uutta tietoa ja vanhojen käsitysten oikaisuja.

Kysymyshän on maamme erään ainutlaatuisimpiin kuuluvan jo puretun teollisuusrautatien historian selvittämisestä.

Suomessa on tukinuitto ollut aina eräs elämän ehdoista ja tämä kyseinen rata rakennettiin tasan sata vuotta sitten vahvistamaan kahdenkin teollisuuslaitoksen materiaalin saantia.

On oikeastaan kohtalon katkeraa ivaa että näistä tehtaista se merkittävämpi eli Voikan tehtaat jouduttiin joitakin aikoja sitten sulkemaan juuri materiaalipulan vuoksi.

Tästä voisi mietiskellä: entä jos lyhyellä aikavälillä edullisemmaksi todettu tukkien vaihtokauppa olisikin jätetty toteuttamatta ja vanhaa uittotekniikkaa sekä ylivientiä jatkettu?  Millainen maailmanharvinaisuus rata olisikaan tänään: sata vuotta täyttänyt yhä toimiva kapearaiteinen teollisuusrata.

Kaluston puolesta se olisi voinut onnistuakin: hätäpäissä Sveitsiin myyty dieselveturi olisi varmaan kestänyt näihin päiviin asti samoin kuin muukin kalusto.  Ainakin kyseinen veturi on edelleen ajokunnossa - jos kohta se on siirretty hyvien ominaisuuksiensa johdosta hätätilaveturiksi.

Radan tutkimisessa riittää työtä; vedenalaisista osista on tutkittu vasta Kuolimojärven ramppi osittain sekä Taipaleen Kallaveden puoleisen rampin yläpää.  Orraintaipaleen ylivientilaitos odottaa vuoroaan, samoin alueella oleva jo purettu Koirakiven hevosvetoinen ylivientirata.

Erityisesti odotan yhteistyötä Miekankosken uittomuseon kanssa.

Verlan maailmanperintölaitos kuuluu elimellisenä osana tähän laajaan projektiin - jossa riittänee tutkimista ja mittaamista loppuiäkseni!

Tässä tältä erää.

Kipparin lokikirja, navigointivuorokausi 011010-2314

Näin Star Trekin tapaan käynnistyy uusi blogini!  Ja mikä ettei koska olen yksi Suomen ensimmäisiä trekkereitä.

Siitä pääsemmekin aloittamaan luontevasti; vanha on tietenkin aina parasta, ja ei pääse mihinkään siitä etteivätkö vanhat puolen vuosisadan ikäiset jaksot ole parhaita.

Paras yksittäinen on mielestäni A TASTE OF ARMAGEDDON.  Siinä kapteeni James T. “Horatio Horblower” Kirkin todellinen luonne ja taidot pääsevät todella oikeuksiinsa.  Näiden kahden hahmon selvin yhteinen piirrehän on turha itsekriittisyys ja estoisuus - mutta hädän tullen asiat otetaankin rautakouriin ja johdetaan tinkimättä voittoon!  Mitä voitosta seuraa, sitä murehditaan sitten kun on sen aika:  esimerkiksi kerrankin Horblower joutui pulaan Stralsundissa kun ranskalainen kaappari suojautui Ruotsin aluevesille eivätkä ruotsalaiset halunneet puuttua asiaan kun ranskalainen konsuli painosti heitä ajamaan britit tiehensä jotta kaappari pääsisi jatkamaan.  Mitäkö sankari teki: puhui ympäripyöreillä termeillä osapuolet sivummalle ja kun nämä olivat taas maissa rakensi nerokkaan suunnitelman jolla kaappari tuhottiin.  Vaarana oli se että Ruotsista olisi tullut vihollinen mutta sen selvitti vauhko ranskalainen marsalkka joka hyökkäsi ruotsalaisten kimppuun raivona kaapparin tuhosta - eli kova riski päättyikin voittoon!

Samoin Kirk: hän järjesti itsensä vapaalle ja sotki tietokonesodan suunnitelmat tuhoamalla kaksikin eliminointiasemaa eli heidän vangitsijansa suunnitelmat alkoivat klikata. Sitten olikin aika hankkiutua vangiksi: kun vastapuoli otti yhteyden Enterpriseen käskien näiden antautua tai kapteeni tapettaisiin - Kirk livauttikin käskyn “Yleissuunnitelma 24″ - ja se tarkoitti sitä että elleivät vangit olisi vapaina kahdessa tunnissa avaruusalus tuhoaisi koko planeetan! Konemestari Scott kieltäytyi jyrkästi kuuntelemasta muiden käskyjä eikä Kirk suostunut millään ehdolla kumoamaan käskyä.  Nopean tilanteenkäänteen jälkeen Kirk, Spock ja kolme miehistönjäsentä ottivat tilanteen haltuunsa; sotatietokone tuhottiin - ja planeetta oli pakkotilanteessa: joko rauhanneuvottelut käyntiin tai tulisi OIKEA kamalan sotkuinen ja kulttuurin tuhova sota - ei mikään vuosisatoja jatkuva steriili tietokonesota jossa ihmisiä eliminoitaisiin satunnaiskäskyillä vaan todellinen Harmageddon!

Periksihän oli annettava ja hankalaksi heittäytynyt Maan suurlähettiläskin osoittautui avuliaaksi nyt kun muutakaan ei mahdollista.

Tässä keskustelun juonta noin alkajaisiksi!

Kippari